Oulu Pridea vietettiin elokuun ensimmäisellä viikolla. Yli 60 ohjelmakohdan viikko piti sisällään monenkirjavaa väkeä ja tunteita. Yhteisöllisyys, lämpö ja kodikkuus näkyivät niin pubivisassa, askartelupajassa kuin Oulun tuomiokirkon sateenkaarihartauksessakin. Kaiken ikäisille ihmisille löytyi tilaisuus tulla kohdatuksi ja nähdyksi omana itsenään.
Merkittävän Pridesta kerta toisensa jälkeen tekee se, miten se tuo ihmiset yhteen. Ylpeät, hiljaiset, itseään tutkivat, avoimet ja kaapissa olevat. Sellaiset, joilla ei ole mitään muuta paikkaa tai aikaa ilmaista itseään. Miten paljon viikko, päivä tai tunti voikaan pitää sisällään. Heti maanantaina 1barin visassa pystyi aistimaan yhteisöllisyyden: olemme täällä yhdessä tasa-arvoisina.
Oulu Pride näkyi niin kaupunkikuvassa kuin somessakin. Oulu Priden päätukijoina tänä vuonna olivat Alko, Cybershop, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Liikuntakeskus Hukka, Oulun kaupunki, Oulun yliopisto, Oura Health, Taiteen edistämiskeskus ja Vasemmisto Oulu. Kaupungin monet tilat mahdollistivat tapahtumien järjestämisen.
Tuomiokirkon Sateenkaarimessussa ihmiset kyynelehtivät ja halailivat. Kirkon rooli Pridessa on kasvanut, ja tulee kasvamaan. Jotkut ihmiset haluavat kuulla olevansa hyväksyttyjä, Jumalan luomia. Ihmisten historian aikana on aina vedottu siihen, mitä Jumala on tai ei ole luonut. Jos uskoo Jumalaan ja luomistyöhön, ja Jumala ei kuitenkaan ole luonut esimerkiksi homoja, transihmisiä tai muunsukupuolisia, niin miten heitä on olemassa? Sitä ristiriitaa en tule koskaan ymmärtämään. Se, että kuulee olevansa hyväksytty kirkon piirissä, voi olla jollekin ihmiselle elintärkeää. Jotkut eivät koskaan tule tuntemaan hyväksyntää vaikkapa perheessään. Kirkon tilaisuudessa ovet olivat kiinni ja ovella vartijat. Kirkon tulisi olla turvallinen tila kaikille, ja sitä se todella oli tuona keskiviikkoiltana.
Lauantain kulkue ja puistojuhla Hollihaassa olivat piristeruiske alkaneeseen loppukesään. Aurinko helli pilvisen viikon jälkeen, ja ilokseni sain huomata, miten paljon Priden pääpäivä oli kerännyt paikalle perheitä, lapsia ja nuoria. Ensimmäinen näky saavuttuani puistoon oli lasten ja nuorten muodostama letkajenkka. Kovimmat tanssijat ja lippujenliehuttajat olivat nurmella kirmaavat uuden tulevaisuuden rakentajat. Ehkä he saavat kokea erilaisen kulttuurin seksuaalikasvatuksessa ja sukupuolien moninaisuuden ymmärtämisessä. Ehkä joku päivä ei enää tarvitsisi tulla kaapista ulos, koska kaappia ei enää ole olemassa ja heteronormi unohdettu.
Ahdasmieliset öyhöttäjät yrittävät vähätellä ja mitätöidä muiden elämää ja identiteettiä jatkuvasti etenkin sosiaalisessa mediassa. Suomen mediassa on rohkeita ja faktaan pohjaavia henkilöitä, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen puuttua esimerkiksi homofobisiin, transfobisiin, rasistisiin, seksistisiin, ableistisiin ja misogynistisiin kirjoitteluihin. Kumarrus ja hatun nosto esimerkiksi Mona Blingille, Sita Salmiselle, Joonas Pesoselle, Emmi Nuorgamille ja kaikille muillekin, jotka teette omalta osaltanne maailmasta parempaa paikkaa.
Vaikka somessa on tunnettuja henkilöitä, jotka ovat taitavia argumentoimaan, niin emme voi ikuisesti turvautua heihin. Julkisuuden henkilöt toimivat äänitorvina tuhansille ihmisille, mutta sen hintana on oikean ihmisen mielenterveys ja jaksaminen. Epäkohtiin puuttuminen on meidän kaikkien vastuulla, niin somessa kuin oikeassakin elämässä. Kaikkein tärkeintä on kohdistaa katse omaan toimintaan ja ajatuksiin, ja lähteä sieltä muuttamaan omia tapojaan. Ethän sulje silmiäsi jos kohtaat inhottavaa käytöstä?
Priden tarvetta on turha punnita, sen todistavat jo viharikokset mitä Oulussakin saimme todistaa Pride-viikolla. Kyllä, sateenkaari- ja translippujen varastaminen on viharikos. Se on rikos tasa-arvoa ja ihmisyyttä vastaan. Se viestii, ettei esimerkiksi homot, lesbot, muunsukupuoliset tai transihmiset ole vielä kaikille samanarvoisia. Priden tarkoitus on juhlia muun muassa yhdenvertaisuutta, ihmisten kukoistusta ja rakkautta, ja silti jonkun mielestä on hyvä idea ryöstää näitä symboloivat liput. Pridea tarvitaan niin kauan, kun tämänkaltaisia asioita tapahtuu. Lippujen ryöstely on sieltä lievimmästä päästä rikoksista, mitä sateenkaarikansa joutuu kestämään joka päivä ympäri maailman.
Vaikka elämä sateenkaaren alla voi olla joskus hankalaa, niin toivottavasti se on kuitenkin useimmiten aurinkoista, ihanaa, täyttä elämää. Pridelle voi olla omia viikkoja tai kuukausi kesällä, mutta taistelu paremmasta maailmasta käydään joka päivä. Muista ettet ole yksin.
Minna Laamanen on oululainen kolmannen vuoden journalistiopiskelija, menneen Oulu Priden somettaja ja täyspäiväinen homorummuttaja.
