Rakastettuna oleminen sekä yhteenkuulumisen tunne ovat elintärkeitä inhimillisiä perustarpeita. Turvallinen kuulumisen tunne syntyy ja toteutuu jokaisen omilla ehdoilla, ilman itsensä pienentämistä tai mukauttamista ympäristön vaatimusten mukaiseksi. Tarvitsemme tällaisia turvallista kuulumisen tunnetta edistäviä tiloja ja yhteisöjä. Pride-tapahtuma edustaa sellaista aidoimmillaan. Siellä jokainen hyväksytään omana itsenään. Seksuaalisuuden ja sukupuolen määrittelyille, mutta myös määrittelemättömyydelle sekä niiden vaihtelevalle virtaavuudelle annetaan tilaa. Mitään vaihtoehtoa ei arvoteta toista paremmaksi – olet ehjä ja riittävä juuri sinuna.
Toisin on kuitenkin vallitsevassa yhteiskunnassamme. Heteronormatiivisuus ja tiukka kaksijakoinen sukupuolen määrittely ovat edelleen arkipäiväämme. Ahtaat ja vahingolliset seksualisoituneet ja sukupuolittuneet odotukset purkautuvat pahimmillaan piiloisena tai näkyvänä väkivaltana erilaisuutta kohtaan. Vaikka yksilö ei kokisikaan kuuluvansa annettuihin lokeroihin ja huomaisi niiden vahingollisuuden myös muille, voi silti helposti mukautua vallitseviin vahingollisiin normeihin. Se voi johtaa toiseuden tunteeseen.
Väitöstutkimuksessani kuvasin tällaista mukautumisprosessia ’vahingollisena välittämisen illuusiona’. Tämä tarkoittaa näennäisen yhteyden kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka kuitenkin perustuu vieraantumiseen omasta äänestä, omista tunteista ja omasta itsestä. Toiseuden kokemus aiheutuu usein syrjityksi tulemisen pelosta ja mahdollisen väkivallan uhkasta. Pelon tunne voi johtaa siihen, että ihminen hylkää itsensä eikä hyväksy persoonansa kaikkia osa-alueita. Tällöin myös oma äänellisyys kärsii. Vaikeneminen vaikuttaa haitallisesti ihmisen toimijuuteen. Vajavaisen toimijuuden kokemus tuottaa ulkopuolisuutta. Yksilö voi tuntea itsensä irralliseksi myös yhteiskunnasta.
Mikäli seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta ei tunnisteta ja hyväksytä yhteiskunnassamme, sukupuolinen epätasa-arvo ilmenee jatkossakin sekä näkyvin että piiloisin tavoin. Hyväksyminen kuitenkin edellyttää vanhentuneiden ja vahingollisten seksualisoituneiden ja sukupuolittuneiden käytänteiden sukupuolivastuullista tunnistamista ja purkamista.
Yhdessä voimme rakentaa yhteisöjä ja tiloja, joissa jokaisella on turvallista olla oma itsensä sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Meillä ei ole varaa menettää yhdenkään ihmisen toimijuutta yhdenvertaisen, tasa-arvoisen ja turvallisen yhteiskunnan rakentamisessa. Tällä kirjoituksellani haluan tukea juuri Sinua vahvistamaan toimijuuttasi. Älä hylkää itseäsi. Älä jää mietteinesi yksin.
Tutkijatohtori Helena Louhela
Sukupuolentutkimus, Oulun yliopisto
