Sain kolme vuotta sitten yhteydenoton Iltasanomien toimittajalta liittyen ylläpitämääni Facebook-ryhmään Feministiset vanhemmat. Hän halusi tehdä jutun. Välitin haastattelupyynnön ryhmään ja kutsuun tarttui muutama vanhempi. Artikkeli innoitti Iltasanomien lukijoita kommentoimaan ja yllätyksekseni valtaosa kommenteista oli positiivisia, joissa sukupuolisensitiivinen kasvatus nähtiin normaalina tapana kasvattaa lapsia. Lapsi on ensisijaisesti lapsi ja hänen tulee saada toteuttaa itseään ilman sukupuoliroolien vaateita. Näinhän sen nimenomaan kuuluu olla! Olemme kasvattamassa uusia sukupolvia, joille ahtaat sukupuoliroolit ovat historiaa.
Moni sateenkaarinuori joutuu silti kohtaamaan kiusaamista, syrjintää ja jopa suoranaista väkivaltaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän kouluterveyskyselyn perusteella. Kiusaaminen voi olla ilmeistä ja näkyvää. On myös piilotetumpaa mikroaggressioiden kautta tapahtuvaa syrjintää, jota ei välttämättä huomaa muut kuin kohde ja hänkin saattaa epäillä kokemaansa. Tällöin kokemusta on hankala sanoittaa ja siihen on vaikea puuttua.
Kouluilla on velvollisuus ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. YK on linjannut, että lapsilla on oikeus ajantasaiseen ja asialliseen tietoon seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Se vähentää sateenkaarilapsiin ja -nuoriin kohdistuvia epäluuloja ja kiusaamista. Opettajankoulutukseen sisältyvät pakolliset sukupuolen moninaisuutta käsittelevät opinnot antaisivat jokaiselle opettajalle työkaluja tehtävän hyvään hoitoon. Ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon perustuva seksuaalikasvatus olisi tarpeellista aloittaa ennen kouluikää. Siihen mennessä lapsille ehtii muotoutua monenlaisia sukupuoliin liittyviä käsityksiä. Moninaisuuden näkyväksi tekeminen edistää jokaisen oikeutta olla oma itsensä. Siksi Pride on merkityksellinen ja tärkeä meille ihan jokaiselle.
Taru Hallikainen, Feministinen puolue, kolmen lapsen äiti
