Akateemiselle yhteisölle on luonteenomaista faktoihin, tietoon ja objektiivisuuteen tukeutuminen. Kriittinen ajattelu on tapa elää ja kritisoiminenkaan ei ole vierasta. Yhteisölle ja yliopistoille on enenevässä määrin tärkeämpää saavutettavuus, suomeksi sanottua se, että oppiminen ja tiede ovat kaikkien saatavilla, ihan kaikkien. Kuitenkin yhteisö koostuu ihmisistä, yksilöistä ja heidän arvomaailmoidensa summasta. Yhteisö on myös työyhteisö, valtasuhteineen päivineen.
Päivittäinen elo yliopistoyhteisössä vaatii, että tiedostamme sen, miten saamme kaikki tuntemaan olevansa arvokkaita ja tärkeitä yhteisön jäseniä sukupuolesta, uskonnosta, katsomuksesta, seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, fyysistä ominaisuuksista tai muusta taustasta huolimatta. Aina kuitenkaan yhteisömme ei välttämättä tässä täydellisesti onnistu. Kun onnistumme, saamme oppimisen pariin ja tieteen pariin niitä lahjakkuuksia, jotka ilman tasa-arvoista, saavutettavampaa yliopistoa eivät ehkä olisi juuri nyt muuttamassa maailmaamme paremmaksi paikaksi elää.
Yliopistoyhteisö on riippuvainen siitä, että se on avoin ja saavutettava. Todistetusti avoimet, sallivat ja monimuotoiset yhteisöt ovat kekseliäämpiä ja luovempia. Yhdistän tämän koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja siihen, että yhteisöä ei johdeta pelolla eikä erilaisuutta paineta alas. Yhdistän tämän myös siihen, että yhteisön jäsenet eivät tuomitse, vaan sallivat ja hyväksyvät kaikki jäsenensä sellaisena kuin ovat. Erilaisuus ja sen salliminen on yhteisössä rikkaus, ja sen täytyy erityisesti näkyä sellaisilla työpaikoilla kuten yliopistot. Priden juhlistaminen siitä missä ystävyyden, syntymäpäivien, isyyden tai äitiyden tai minkä tahansa myönteisen vie pelot ja epäluulot kauemmas.
Pridellä on myös kansallisen identiteettimme kannalta erittäin tärkeä rooli. Suomalaisuuden ydintä on vähintäänkin Zacharias Topeliuksen Maamme-kirjan ajoista ollut tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Maamme-kirjan Matti kenties oli jähmeä kaveri omaksumaan uusia ajatuksia, mutta omasi hyvät hoksottimet ja viisautta, jota sopi arvostaa. Topeliuksen Matin roolittaminen nosti tasa-arvoisuutta ja antoi identiteetin suomalaisuudelle ja kansalle, jolla sitä sellaisenaan ei 1800-luvulla vahvana ollut. Matti ja Maamme-kirja oli kouluissa oppikirjana vielä pitkälle sotavuosien jälkeen.
Noista ajoista olemme kehittyneet kansakunnaksi, valtioksi ja identiteetiltämme tasa-arvoiseksi hyvinvointivaltioksi. Silti kohtaamme maailmassa jatkuvasti liikehdintää ja voimia, joilla maailmassa yritetään tukahduttaa monimuotoisuutta ja sallivuutta. Nyt identiteettiimme kirjoitetaan tasa-arvon osalta tärkeitä uusia lukuja juuri Priden toimesta.
Näitä lukuja on hyvä olla yhdessä kirjoittamassa ja siksi olen ylpeä siitä, että edustamani yhteisö, Oulun yliopisto, on yksi Oulu Priden päätukijoista.
Tapio Koivu
Kirjoittaja on Oulun yliopiston koulutusvararehtori
